Vuokko Eskolin Nurmesniemi


vuokko.jpg
Vuokko Nurmesniemi. Kuva Kira Gluschkoff.


Tekstiilitaiteilija ja keraamikko Vuokko Hillevi Lilian Eskolin-Nurmesniemi o.s. Eskolin syntyi Helsingissä 12.helmikuuta vuonna 1930. Hänen vanhempansa olivat autoilija Bruno Jalmari Eskolin ja Elsa Alina o.s. Toivonen. Eskolin-Nurmesniemen puoliso oli sisustusarkkitehti ja muotoilija Antti Nurmesniemi.

Nurmesniemi valmistui keraamikoksi Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1952. Valmistuttuaan hän työskenteli Arabian taideosastolla ja sen jälkeen Nuutajärven lasitehtaalla. Vuonna 1953 hänet palkattiin Printexiin kangassuunnittelijaksi ja kun muotitaiteilija Riitta immosen työlle tarvittiin jatkajaa, hän sai pian vastuulleen Printexin sisaryhtiön Marimekon vaatesuunnittelun. Armi Ratia halusi hänet Marimekon suunnittelijaksi nähtyään Eskolin-Nurmesniemen itselleen ompelemia omaperäisiä vaatteita. Marimekon vaatesuunnittelijana Vuokko Eskolin-Nurmesniemi toimi vuosina 1953-1960. Tuolloin Marimekko teki kansainvälisen läpimurtonsa. Marimekon vaatteet niittivät mainetta taideteollisuusnäyttelyissä 1950-luvun lopulla ja laajemman yleisön tietoisuuteen ne ponkaisivat viimeistään vuonna 1960 Yhdysvaltain presidenttiehdokkaan Jacguelinen Kennedyn ostettua seitsämän Eskolin-Nurmensniemen suunnittelemaa mekkoa.

Vaatesuunnittelijana Vuokko Eskolin-Nurmesniemi ravisteli käsityksiä aikansa pukeutumisesta ja osoitti suunnan tulevien vuosikymmenien suunnittelijoille. Hän ei piitannut naisellisia muotoja korostavista vaatteista, vaan suunnitteli väljiä ja selkeälinjaisia vaatteita. Radikaali muotoilu oli sukua pikemminkin taideteollisuudelle ja arkkitehtuurille. Modernia kuvataidetta muistuttaneet suuret väripinnat olivat tinkimättömän suunnittelijan kankaissa pääosassa silläkin uhalla, että niitä oli vaikea toteuttaa sen ajan painotekniikalla. Niimpä hän keksi tavan painaa kuvioita osin päällekkäin, jolloin kaksi raitaa painettiin osittain toisetensa päälle, jolloin niiden väliin muodostui kolmas väri. Näistä päällekkäin menevistä kuvioista tuli Marimekon kankaiden tunnusomainen piirre, jota myös nykysuunnittelijat ovat käyttäneet. Hän itse kuvailee kuvioitaan voimakkaan graafiseksi, joilla hän irtautui tavanomaisesta muodosta.

Vuokko Eskolin-Nurmesniemi on luonut muun muassa Jokapoika-paidan, joka on ollut yhtäjaksoisesti tuotannossa jo vuodesta 1956, sekä Iloinen takki vuodesta 1958. Kankaista tunnettuja ovat mm. Tiibet, Hepskukkuu, Ram ja Piccolo. Vuokko Eskolon-Nurmesniemi suunnitteli itse värityksetä kankaisiinsa ja päällekkäin painettavien kuvioiden kohdalla vaadittiin tietoa värien sekoittumisesta. Jokapoika-paidan Piccolo-kankaaseen hän teki lähes kolmesataa erilaista väritystä. Ne syntyivät 1954-55 Italiassa, jonne Nurmesniemet muuttivat puoleksi vuodeksi. Hänen väriyhdistelmiään pidettiin omaperäisinä ja rohkeina maassa, jossa oltiin totuttu ruskeiden ja harmaiden värien skaalaan.

Marimekon uran jälkeen Eskolin-Nurmesniemi teki monenlaisia kokeiluja, niistä Pyörre-kangas oli Vuokko Oy:n alku vuonna 1964. Siitä myös lähti liikkeelle koko Eskolin-Nurmesniemen vaatesuunnittelun idea. Kankaan käyttötarkoitus on aina ollut tärkeä lähtökohta kuosien suunnittelussa samoin kuin se, miltä kuvio näyttää vaatteessa saumojen katkomana. Myös Vuokossa hän mietti vaatteen ja kankaan suhdetta: leikkaustavasta riippuen samasta kuviosta saatiin lukemattomia erinäkösiä vaatteita. Toisaalta Vuokon vaatekankaat soveltuivat myös modernin sisustuksen katseenvangitsijoiksi. Pyörre-kangasta, kuten muitakin Vuokon kankaita myytiin metritavarana. Pyörre-kankaan kanssa Vuokko eteni kohti uusia kankaan kiinnitystapoja. Ensimmäisenä Suomessa hän otti valmisvaatteissa käyttöön painonapit, vetoketjut ja tarranauhat.

1970-luvun lopulla Eskolin-Nurmesniemi kiinnostui valokuvan hyödyntämisestä painokankaissa. Kehittelyn seurauksena syntyi valokuvamaisia kuoveja, kuten Koivu ja rasterointitekniikkaa hyödyntävä Horisontti, jotka olivat toteutustavaltaan painokankaissa täysin uudenlaisia. Myöhemmin suerasivat niin ikään valokuvasta liikkeelle lähteneet Maa ja Hedelmä. Nämä edustivat täysin uudenlaista näkökulmaa painokangassuunnittelussa. Myös raidat viehättivät Eskolin-Nurmesniemeä, koska ne tarjosivat loppumattomia mahdollisuuksia vaatteen leikkaamiseen ja ovat neurtaaleja sekä monenlaiseen käyttöön sopivia. Arkkitehtiraita ja Iso kisko olivat Vuokon myydyimpiä kankaita kautta aikojen. Marimekon kankaissa hän tutki värien sekoittumista, mutta Vuokon kankaista suurinosa on ollut raidan variaatioita ja raidat ovat muuttuneet tarkkarajaisiksi rytmitutkielmiksi. Kiinnostus erilaisiin rytmeihin tuotti sarjan Chopinille omistettuja kankaita vuonna 1984. Näissä Eskolin-Nurmesniemi visualisoi Chopinin musiikin grafiikaksi. Vapaalla kädellä vedetyt kuviot heijastelivat ajan painokankaille tyypillistä maalauksellista jälkeä. Fanfaari- kangas muutamaa vuotta myöhemmin jatkoi sarjan teemaa.
Vuokossa Eskolin-Nurmesniemi onnistui luomaan yhtenäisen kokonaisuuden, joka ulottuu vaatteista sisustukseen. Hän onnistui luomaan brändin jo ennen lifestyle-yritysten ja brändäämisen aikakautta, unohtamatta hänen rooliaan siinä kehitystyössä, jonka seurauksena painokankaista tuli suomalaista taideteollisuutta.

Vuonna 1988 Vuokko Oy ajautui konkurssiin. Syitä mietittäessä on pohdittu, että yritys jäi ehkä oman ankaran modernistisen linjansa vangiksi. Sitä ei yksilöllisyyttä ja leikkimielisyyttä korostava postmodernismi suosinut. Eskolin-Nurmesniemi ei kuitenkaan antanut periksi Suomen tekstiili-ja vaateteollisuuden lamalle, vaan avasi vuonna 1993 uuden myymälän Vuokko Nurmesniemi –nimellä Helsingin Pohjois-Esplanadille. Uusi liiketoiminta perustui vanhoille toimintaperiaatteille. Vaatteet valmistettiin luonnonmateriaaleista Suomessa, hän myös luotti yhä suunnitteluun ja malleihin, jotka muodin trendeistä huolimatta säilyvät käyttökelpoisina vuodesta toiseen.Puuvillan, silkin ja villan ohella hän nosti uutuutena pellavan. Vuonna 2007 Marimekko otti myös tuotantoonsa kokoelman Vuokko Nurmesniemen 50-luvun kankaita.
Nurmesniemelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi lokakuussa 2007. Hän on Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori.



Lähteet:


Kuvioissa Marimekko, 2012. WSOY.
Suomalainen design, 2008. (toim. Arvo Vatanen)
Vuokko -pukuja ja kankaita, 2007. Designmuseo.
Vuokko Nurmesniemi, 1994. (julk. Ikaalisten Taidekeskus)